São João ja hyvästejä

Alkaa jengi palailla kotimaihinsa täältä Portosta, sillä Facebook on jatkuvasti täynnä kutsuja kaikkien jäähyväisbileisiin. Itselle yhdet tärkeimmistä jäähyväisistä olivat alkuviikosta, kun kämppis Léa palasi takaisin Ranskaan. Samana päivänä Valentina ja Patrícia lähtivät reissuun, mutta niitä näen vielä kunhan palaavat reissusta - tosin lähden itse sitten seuraavana päivänä Italiaan, kun Vale tulee tänne, ja Patin kanssa nähdään vasta heinäkuun lopulla. Eli nyt olen ollut yksin loppuviikon täällä meidän talossa, kyllä on omituisen hiljaista! Surullista, koska nyt meidän vaihtariperheen yhteiselämä on ohitse :(

Rua Firmeza 197:n kevään 2013 asukkaat. Paitsi Sophia, joka viettää kesän Barcelonassa.

Viime sunnuntaina eli 23.6. oli São João eli Portugalin juhannusaatto. Perinteisiin kuuluu kerääntyä kaduille grillailemaan sardiineja ja muksimaan toisia muovivasaroilla. Tuo muovivasarahomma oli ihan huippu :D Itselläni oli vain yks halvimpia ja pienimpiä kaupasta löytyneitä vasaroita, mutta kyllä siitäkin kamala ääni lähti! Joillakin oli sitten tosi isoja vasaroita. Hommahan toimi niin, että siellä kun kadulla tungoksessa liikuskelet, voit muksia toisia vasaran omaavia päähän. Kaikkein ihanimpia oli lapset, koska ne oli aina niiiiin mielissään jos joku niitä kopautti ja saivat sitten muksia takaisin :) Léa kävi koko kevätlukukauden ajan kerran viikossa sellaseissa brasilialaisessa Batucada-rumpuryhmässä, ja sunnuntaina ne sitten kulkivat kaupungin läpi rummuttaen, oli tosi kiva! Kuljettiin ryhmän mukana eteenpäin. Rumpuryhmän edessä kulki mukana lauma paikallisia mustia nuoria, jotka tanssivat tosi taitavasti.

Vasaroimassa Larissan ja Valentinan kanssa. (Ja alla pullo portviiniä kuten ehkä huomaa...)

Batucada-ryhmä

Tiistaina meidän oli tarkoitus viedä se meidän lemmikala José uuteen kotiin siihen yhteen Canastra Azul -ravintolaan, mutta tiistaiaamuna Pati ja Léa löysivät Josén kuolleena maljansa vierestä! Oon täysin vakuuttunut, että José ymmärsi kun sille kerrottiin, että se joutuu muuttamaan ja päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä maljastaan ennemmin kuin elää ilman meitä. Haudattiin se yhteen kukkapenkkiin sitten. Fiksu kala, ja erityinen muutenkin, koska sitä pystyi ihan oikeasti silittämään!

José Firmeza R.I.P.

Tiistaina eräs kaveri soitti Léalle, että yhdellä sillalla on ihmisiä hyppimässä jokeen - eipä siinä muuta kuin bikinit päälle ja joukon jatkeeksi. Ensin meinasin kyllä jättää väliin, siinä joessa kun on aika kova virta, likainen vesi, kulkee veneitä ja mun inho tuntematonta vettä (tai lähinnä pohjaa) kohtaa on aika kova. Ja hypy jälkeen piti uida hyvä matka luiskalle, josta pääsi pois vedestä. Mutta aikani siinä pohdiskeltuani totesin, että on sitä ennenkin 10 metristä hypätty ja niin sitä mentiin! Sillalta piti ensin kiivetä kaiteen ulkopuolelle, ja sitten meidän oli tarkoitus hypätä yhtä aikaa, muttamutta...kaikki muut hyppäsi paitsi minä! Tuntu jotenkin hirveältä hypätä yhtä aikaa, jos vaikka menee jotenki sivuun ja toisen päälle. Siellä sitten ylhäällä yksinäni tärisin kauhusta noin 30 ihmisen katsellessa ja totesin, että hankalampi kiivetä takas kaiteen toiselle puolelle kuin hypätä! Pati kuvasi mun kiljuntaa paniikinomaiseksi, mutta hyvinpä se sitten meni - mitä nyt bikiniyläosa hajosi ja uin rantaan yläosattomana :D Muut hyppäsivät vielä tuosta kaiteen päältäkin, mikä toi jotain 3-4 metriä hyppykorkeutta lisää, mutta mulla loppu rohkeus. En oo ihan varma tuosta korkeudesta, mutta luulen että alin taso on jotain 10 metriä. Tosin yksi tyttö sanoi että se ois 15m mutten oikein usko.

Ponte Luiz I, alareililtä hypättiin

Jotkut pojat hyppää

Keskiviikkona lähdettiin kolmen muun tytön kanssa junalla etsimään parempia uimarantoja kuin tuo likainen Matosinhosin ranta -  ja löytyhän niitä! Joen eteläpuolella on käytännössä jotain 17km uimarantaa, jolla on paljon kivempi hiekka kuin Matosinhosissa (ei niin hienojakoista, eli ei kantaudu mukana niin pahasti, puhtaampaa ja rauhallisempaa). Me käytiin ensin hakemassa take away -sushit tuosta läheltä ja mentiin junalla Miramariin. Matka kestää yhtä kauan kuin Matosinhosiin ja maksaakin vain muutaman kymmenen senttiä enemmän. Pitänee mennä sinne siis jatkossakin! Junalla voi myös jatkaa ainakin parille seuraavallekin asemalle, ne on kans rannan lähellä. Vesi on vaan hyytävän kylmää Atlantissa, en ees käyny uimassa. Onneksi on vilvoittava merituuli eli ei läkähdy vaikka asteita onkin yli 30.

Praia de Miramar

Huomenna on taas luvassa yhdet jäähyväiskekkerit, kun eräs puolalainen on lähdössä kotiin. Kaikki lähtee just kun kesä vihdoin ja viimein kunnolla alkoi, onneksi minä en!! Huomenna surffille siihen hyytävän kylmään Atlanttiin. Luojalle kiitos märkäpuvusta. Maanantaina sitten tuleekin äiti ja isä kylään:)