Madeira

Tajusin, ettei mulla täällä blogissa muita ookaan ku reissupostauksia, mutta jatketaanpa siis hyväksi havaitulla linjalla. Tällä kertaa vuorossa Madeira, tuo Portugaliin kuuluva saari keskellä Atlanttia. Ethan teki ensimmäisen Portugalin visiittinsä Eurotripillään viime viikolla, ja käytiin sitten kuusi yötä hummailemassa ja himmailemassa Madeiralla. Yövyttiin pääkaupungissa Funchalissa, jossa meillä piti olla hostelli (Residencial Funchal), joka kylläkin osoittautui pikemminkin yhden tai kahden tähden hotelliksi kuin hostelliksi. Ei tavattu yhtäkään toista asukasta koko viikon aikana, eikä niillä ollut myöskään keittiötä siellä - tuli siis kalliiksi, kun piti joka päivä syödä ulkona.

Funchal

Itse Madeira oli kyllä hieno paikka, vähän kaikkea. Kaveri Claudia lähetti mulle etukäteen viisi sivua vinkkejä Madeiraa varten, ja niistä sitten valikoitiin lupaavimmalta kuulostavat toteutettavaksi. Etelästä pohjoiseen ajoi noin tunnissa vuorten halki, meillä oli auto vuokralla yhden päivän ja ajeltiin sillä Funchalista São Vicenten kautta Porto Moniziin ja eri reittiä takaisin. Ensimmäisenä etappina oli Cabo Girãon näköalapaikka meren äärellä, ja meinasi olla pieniä vaikeuksia löytää se, vaikka sinne oli kyllä ihan viitat moottoritieltä. Koska mun puhelin oli vielä säpäleinä Portossa, oli meillä käytössä gps:n sijaan erittäin ympäripyöreä Madeiran turistikartta, ja ehdinkin jo miettiä, että menee varmaan koko päivä, kun yritetään etsiä oikeita risteyksiä, koska niitä ei oltu kunnolla merkitty karttaan. Onneksi kaikki sujuikin sitten varsin sukkelasti, kun teitä ei ihan hirveesti edes ollut mistä valita!

Cabo Girãolta suoraan alaspäin. Siellä oli sellainen lasitasanne, jolla seisoessa oli tyhjän päällä.

Cabo Girãolta paettiin saksalaista turistilaumaa vuoristoon, ja ajeltiin vuorten poikki toiselle puolelle saarta. Oli ihanan vihreää! Rannikolla oli pilvistä, mutta pilvien yläpuolelle päästyä oli mukavan aurinkoista, pysähdeltiin siellä pari kertaa katselemaan ympärille. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa niitä mutkikkaita vuoristoteitä, sain keskittyä toistelemaan että "Kato tonne! Eiku elä kato, kato vaan sitä tietä! Vitsi ku nättiä, kato tuotaki!"

Matkalla Encumeada-huipulle

Hyvä ryhti...

Funchalista lähtiessä keli oli puolipilvinen, mutta pohjoiseen päästyä alkoi sadella vettä. Pysähdyttiin ensin São Vicentessä piknik-lounaalle rannalle, jossa oli mustaa hiekkaa ja isoja aaltoja. Tuo SV on kai yks surffikeskuksista tuolla Madeiralla, muttei tutustuttu niin tarkkaan, että oisin nähnyt yhtään surffikoulua taikka surffaajia.

São Vicentestä

Porto Moniziin me haluttiin mennä, koska siellä on luonnon muovaamia laavakivisiä uima-altaita, mutta ei ne loppujen lopuksi niin kovin luonnollisia olleet.. Käytiin sateisesta kelistä huolimatta pulahtamassa siellä, vesi oli 19 asteista että ihan ok tarkeni. Mutta oispa ollu ihana siellä köllötellä aurinkoisena päivänä! Tuo vesi oli merivettä.

Lava poolit

Pohjoisesta lähdettiin ajelemaan takaisin etelään, pysähdyttiin vuorilla kävelemässä jotain pikku metsätietä, sekä Calhetan kylässä istuskelemassa biitsillä hetken aikaa. Sieltä matka jatkui Pico do Arieirolle (1818m) josta näki auringonlaskun pilvien yläpuolelta, oli aika siisti! Pelkäsin, että myöhästytään ja aurinko ehtii just laskea pilvien taa ennen ku päästään huipulle, mutta ehdittiin juuri parahiksi perille.

Metsätietä

Pico do Arieiro

Ruoka ei päässyt yllättämään positiivisesti, kuten ei muuallakaan Portugalissa. Ne ei vaan osaa käyttää mitään mausteita täällä, ei edes suolaa. Käytiin kahdesti intialaisessa syömässä, oli joo ihan hyvää mutta tympii maksaa jopa riisistä erikseen. Sen sijaan Madeiralla saa sellasta juomaa kuin Poncha, jossa on rommia, hunajaa ja appelsiini- tai sitruunamehua, se oli hyvää. Sitä sai myös eri variaatioina, mutta ne oli sitten tehty vodkaan. Se oli tujua tavaraa, jotain 25 volttista. Niitä ku muutaman istualtaan nautiskelee niin on huomaamattaan ihan huppelissa kun nousee ylös! 

Tykkäsin Funchalista kaupunkina myös siksi, ettei se ole täysin turistipaikka, vaan elämänrytmi kulkee paikallisten mukaan. Siellä pyörii koululaisia koulupuvuissa, vanhat papat praattaa torilla, baareissa on menoja lähinnä viikonloppuisin. Funchalissa ei oikein ole uimarantaa, ja kaikki Madeiran rannat on luonnostaan kivisiä, mutta esimerkiksi Machicossa oli oikein kiva hiekkaranta päivänpaistatteluun, sinne pääsi kätevästi bussilla Funchalista.

Nyt on luvassa pari viikkoa Portossa ilman sen kummempia suuria suunnitelmia, ja sen jälkeen isä ja äiti tulevatkin tänne. Pitänee alkaa niille jotain ohjelmaa kehitellä!