São João ja hyvästejä

Alkaa jengi palailla kotimaihinsa täältä Portosta, sillä Facebook on jatkuvasti täynnä kutsuja kaikkien jäähyväisbileisiin. Itselle yhdet tärkeimmistä jäähyväisistä olivat alkuviikosta, kun kämppis Léa palasi takaisin Ranskaan. Samana päivänä Valentina ja Patrícia lähtivät reissuun, mutta niitä näen vielä kunhan palaavat reissusta - tosin lähden itse sitten seuraavana päivänä Italiaan, kun Vale tulee tänne, ja Patin kanssa nähdään vasta heinäkuun lopulla. Eli nyt olen ollut yksin loppuviikon täällä meidän talossa, kyllä on omituisen hiljaista! Surullista, koska nyt meidän vaihtariperheen yhteiselämä on ohitse :(

Rua Firmeza 197:n kevään 2013 asukkaat. Paitsi Sophia, joka viettää kesän Barcelonassa.

Viime sunnuntaina eli 23.6. oli São João eli Portugalin juhannusaatto. Perinteisiin kuuluu kerääntyä kaduille grillailemaan sardiineja ja muksimaan toisia muovivasaroilla. Tuo muovivasarahomma oli ihan huippu :D Itselläni oli vain yks halvimpia ja pienimpiä kaupasta löytyneitä vasaroita, mutta kyllä siitäkin kamala ääni lähti! Joillakin oli sitten tosi isoja vasaroita. Hommahan toimi niin, että siellä kun kadulla tungoksessa liikuskelet, voit muksia toisia vasaran omaavia päähän. Kaikkein ihanimpia oli lapset, koska ne oli aina niiiiin mielissään jos joku niitä kopautti ja saivat sitten muksia takaisin :) Léa kävi koko kevätlukukauden ajan kerran viikossa sellaseissa brasilialaisessa Batucada-rumpuryhmässä, ja sunnuntaina ne sitten kulkivat kaupungin läpi rummuttaen, oli tosi kiva! Kuljettiin ryhmän mukana eteenpäin. Rumpuryhmän edessä kulki mukana lauma paikallisia mustia nuoria, jotka tanssivat tosi taitavasti.

Vasaroimassa Larissan ja Valentinan kanssa. (Ja alla pullo portviiniä kuten ehkä huomaa...)

Batucada-ryhmä

Tiistaina meidän oli tarkoitus viedä se meidän lemmikala José uuteen kotiin siihen yhteen Canastra Azul -ravintolaan, mutta tiistaiaamuna Pati ja Léa löysivät Josén kuolleena maljansa vierestä! Oon täysin vakuuttunut, että José ymmärsi kun sille kerrottiin, että se joutuu muuttamaan ja päätti tehdä itsemurhan hyppäämällä maljastaan ennemmin kuin elää ilman meitä. Haudattiin se yhteen kukkapenkkiin sitten. Fiksu kala, ja erityinen muutenkin, koska sitä pystyi ihan oikeasti silittämään!

José Firmeza R.I.P.

Tiistaina eräs kaveri soitti Léalle, että yhdellä sillalla on ihmisiä hyppimässä jokeen - eipä siinä muuta kuin bikinit päälle ja joukon jatkeeksi. Ensin meinasin kyllä jättää väliin, siinä joessa kun on aika kova virta, likainen vesi, kulkee veneitä ja mun inho tuntematonta vettä (tai lähinnä pohjaa) kohtaa on aika kova. Ja hypy jälkeen piti uida hyvä matka luiskalle, josta pääsi pois vedestä. Mutta aikani siinä pohdiskeltuani totesin, että on sitä ennenkin 10 metristä hypätty ja niin sitä mentiin! Sillalta piti ensin kiivetä kaiteen ulkopuolelle, ja sitten meidän oli tarkoitus hypätä yhtä aikaa, muttamutta...kaikki muut hyppäsi paitsi minä! Tuntu jotenkin hirveältä hypätä yhtä aikaa, jos vaikka menee jotenki sivuun ja toisen päälle. Siellä sitten ylhäällä yksinäni tärisin kauhusta noin 30 ihmisen katsellessa ja totesin, että hankalampi kiivetä takas kaiteen toiselle puolelle kuin hypätä! Pati kuvasi mun kiljuntaa paniikinomaiseksi, mutta hyvinpä se sitten meni - mitä nyt bikiniyläosa hajosi ja uin rantaan yläosattomana :D Muut hyppäsivät vielä tuosta kaiteen päältäkin, mikä toi jotain 3-4 metriä hyppykorkeutta lisää, mutta mulla loppu rohkeus. En oo ihan varma tuosta korkeudesta, mutta luulen että alin taso on jotain 10 metriä. Tosin yksi tyttö sanoi että se ois 15m mutten oikein usko.

Ponte Luiz I, alareililtä hypättiin

Jotkut pojat hyppää

Keskiviikkona lähdettiin kolmen muun tytön kanssa junalla etsimään parempia uimarantoja kuin tuo likainen Matosinhosin ranta -  ja löytyhän niitä! Joen eteläpuolella on käytännössä jotain 17km uimarantaa, jolla on paljon kivempi hiekka kuin Matosinhosissa (ei niin hienojakoista, eli ei kantaudu mukana niin pahasti, puhtaampaa ja rauhallisempaa). Me käytiin ensin hakemassa take away -sushit tuosta läheltä ja mentiin junalla Miramariin. Matka kestää yhtä kauan kuin Matosinhosiin ja maksaakin vain muutaman kymmenen senttiä enemmän. Pitänee mennä sinne siis jatkossakin! Junalla voi myös jatkaa ainakin parille seuraavallekin asemalle, ne on kans rannan lähellä. Vesi on vaan hyytävän kylmää Atlantissa, en ees käyny uimassa. Onneksi on vilvoittava merituuli eli ei läkähdy vaikka asteita onkin yli 30.

Praia de Miramar

Huomenna on taas luvassa yhdet jäähyväiskekkerit, kun eräs puolalainen on lähdössä kotiin. Kaikki lähtee just kun kesä vihdoin ja viimein kunnolla alkoi, onneksi minä en!! Huomenna surffille siihen hyytävän kylmään Atlanttiin. Luojalle kiitos märkäpuvusta. Maanantaina sitten tuleekin äiti ja isä kylään:)

Madeira

Tajusin, ettei mulla täällä blogissa muita ookaan ku reissupostauksia, mutta jatketaanpa siis hyväksi havaitulla linjalla. Tällä kertaa vuorossa Madeira, tuo Portugaliin kuuluva saari keskellä Atlanttia. Ethan teki ensimmäisen Portugalin visiittinsä Eurotripillään viime viikolla, ja käytiin sitten kuusi yötä hummailemassa ja himmailemassa Madeiralla. Yövyttiin pääkaupungissa Funchalissa, jossa meillä piti olla hostelli (Residencial Funchal), joka kylläkin osoittautui pikemminkin yhden tai kahden tähden hotelliksi kuin hostelliksi. Ei tavattu yhtäkään toista asukasta koko viikon aikana, eikä niillä ollut myöskään keittiötä siellä - tuli siis kalliiksi, kun piti joka päivä syödä ulkona.

Funchal

Itse Madeira oli kyllä hieno paikka, vähän kaikkea. Kaveri Claudia lähetti mulle etukäteen viisi sivua vinkkejä Madeiraa varten, ja niistä sitten valikoitiin lupaavimmalta kuulostavat toteutettavaksi. Etelästä pohjoiseen ajoi noin tunnissa vuorten halki, meillä oli auto vuokralla yhden päivän ja ajeltiin sillä Funchalista São Vicenten kautta Porto Moniziin ja eri reittiä takaisin. Ensimmäisenä etappina oli Cabo Girãon näköalapaikka meren äärellä, ja meinasi olla pieniä vaikeuksia löytää se, vaikka sinne oli kyllä ihan viitat moottoritieltä. Koska mun puhelin oli vielä säpäleinä Portossa, oli meillä käytössä gps:n sijaan erittäin ympäripyöreä Madeiran turistikartta, ja ehdinkin jo miettiä, että menee varmaan koko päivä, kun yritetään etsiä oikeita risteyksiä, koska niitä ei oltu kunnolla merkitty karttaan. Onneksi kaikki sujuikin sitten varsin sukkelasti, kun teitä ei ihan hirveesti edes ollut mistä valita!

Cabo Girãolta suoraan alaspäin. Siellä oli sellainen lasitasanne, jolla seisoessa oli tyhjän päällä.

Cabo Girãolta paettiin saksalaista turistilaumaa vuoristoon, ja ajeltiin vuorten poikki toiselle puolelle saarta. Oli ihanan vihreää! Rannikolla oli pilvistä, mutta pilvien yläpuolelle päästyä oli mukavan aurinkoista, pysähdeltiin siellä pari kertaa katselemaan ympärille. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa niitä mutkikkaita vuoristoteitä, sain keskittyä toistelemaan että "Kato tonne! Eiku elä kato, kato vaan sitä tietä! Vitsi ku nättiä, kato tuotaki!"

Matkalla Encumeada-huipulle

Hyvä ryhti...

Funchalista lähtiessä keli oli puolipilvinen, mutta pohjoiseen päästyä alkoi sadella vettä. Pysähdyttiin ensin São Vicentessä piknik-lounaalle rannalle, jossa oli mustaa hiekkaa ja isoja aaltoja. Tuo SV on kai yks surffikeskuksista tuolla Madeiralla, muttei tutustuttu niin tarkkaan, että oisin nähnyt yhtään surffikoulua taikka surffaajia.

São Vicentestä

Porto Moniziin me haluttiin mennä, koska siellä on luonnon muovaamia laavakivisiä uima-altaita, mutta ei ne loppujen lopuksi niin kovin luonnollisia olleet.. Käytiin sateisesta kelistä huolimatta pulahtamassa siellä, vesi oli 19 asteista että ihan ok tarkeni. Mutta oispa ollu ihana siellä köllötellä aurinkoisena päivänä! Tuo vesi oli merivettä.

Lava poolit

Pohjoisesta lähdettiin ajelemaan takaisin etelään, pysähdyttiin vuorilla kävelemässä jotain pikku metsätietä, sekä Calhetan kylässä istuskelemassa biitsillä hetken aikaa. Sieltä matka jatkui Pico do Arieirolle (1818m) josta näki auringonlaskun pilvien yläpuolelta, oli aika siisti! Pelkäsin, että myöhästytään ja aurinko ehtii just laskea pilvien taa ennen ku päästään huipulle, mutta ehdittiin juuri parahiksi perille.

Metsätietä

Pico do Arieiro

Ruoka ei päässyt yllättämään positiivisesti, kuten ei muuallakaan Portugalissa. Ne ei vaan osaa käyttää mitään mausteita täällä, ei edes suolaa. Käytiin kahdesti intialaisessa syömässä, oli joo ihan hyvää mutta tympii maksaa jopa riisistä erikseen. Sen sijaan Madeiralla saa sellasta juomaa kuin Poncha, jossa on rommia, hunajaa ja appelsiini- tai sitruunamehua, se oli hyvää. Sitä sai myös eri variaatioina, mutta ne oli sitten tehty vodkaan. Se oli tujua tavaraa, jotain 25 volttista. Niitä ku muutaman istualtaan nautiskelee niin on huomaamattaan ihan huppelissa kun nousee ylös! 

Tykkäsin Funchalista kaupunkina myös siksi, ettei se ole täysin turistipaikka, vaan elämänrytmi kulkee paikallisten mukaan. Siellä pyörii koululaisia koulupuvuissa, vanhat papat praattaa torilla, baareissa on menoja lähinnä viikonloppuisin. Funchalissa ei oikein ole uimarantaa, ja kaikki Madeiran rannat on luonnostaan kivisiä, mutta esimerkiksi Machicossa oli oikein kiva hiekkaranta päivänpaistatteluun, sinne pääsi kätevästi bussilla Funchalista.

Nyt on luvassa pari viikkoa Portossa ilman sen kummempia suuria suunnitelmia, ja sen jälkeen isä ja äiti tulevatkin tänne. Pitänee alkaa niille jotain ohjelmaa kehitellä!

Barcelona

Tulipa tuossa vietettyä viisi yötä Barcelonassa, joka nousikin heti mun suosikkikaupunkien listalle, aivan San Franciscon kannoille ellei samalla viivalle ihan. Siellä on kaikki: mielenkiintoinen kaupunki, kauppoja, ranta, nähtävyyksiä, yöelämä, ruoka... Ai että nautin! Yövyin tosiaan Tailor's Hostelissa, joka oli avattu edellisenä päivänä. Mennessä oli vielä rakennuspölyä joka paikassa, toinen yleinen kylppäri oli vielä työn alla ja remppareiskoja kulki edes takaisin. Loppua kohden meno rauhoittui, ja paikka oli jo lähes valmis. Varmasti täysin valmistuttuaan erinomainen hostelli, koska oli tosi viihtyisä ja hyvällä paikalla, ja ainakin näin aluksi hinnaltaan edullisempi kuin muut keskusta-alueen  hostellit.

Yhtenä iltana hostellin henkilöstö vei meidän ulos, mutta kyseinen yökerho oli sen verran huono, että lähdettiin yhden tsekkiläisen kanssa metsästämään parempia bileitä muualta. Satuttiin keskelle katubileitä, ihan mahtavaa! Kapea kuja, jolla lava, dj, noin 150 ihmistä bailaamassa ja vanhoja rouvia myymässä hanaolutta. Ihan parasta, siinä mietin että kiitos Barcelona! :D

Tapasin ihmisiä monista eri maista, mutta noin yleisesti ottaen tuntui, että katukuvassa näkyi eniten kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia. Heti ensimmäisenä päivänä suuntasin opastetulle kävelykierrokselle, jonka aikana tapasin yhden saksalaisen ja amerikkalaisen, joiden kanssa päätettiin ottaa perään vielä opastettu pyöräilykierros Gaudi-nähtävyyksille, eli ne pari taloa ja La Sagrada Familia -kirkko. Oppaat olivat molemmilla kierroksilla oikein hyviä tyyppejä, varsinkin kävelykierroksen tyttö. En käynyt sisällä missään noista rakennuksista, vaikka ainakin tosta kirkosta yksi poika sanoi, että oli se ihan näkemisen arvoinen.

La Sagrada Familia

Casa Mila

Mimi pyöräretkellä

Casa Battlo

Illalla mentiin pubikierrokselle näiden päivällä tapaamieni tyyppien kanssa, ja joukkoon liittyi myös eräs työmatkalla ollut hollantilainen. Tuli jotain puhetta Ibizasta, johon tämä herrasmies sitten totesi että "Joo, oon pari kertaa siellä ollu ku mun kaveri on dj ja se soittaa siellä sillon tällön nii on sen kanssa käyty. En tiiä tiiätkö sitä, Armin Van Buuren...?" Totesin vain, että joo-o oon kyllä kuullut tyypistä :D Pientä namedroppingia. (Tiedoksi tietämättömille: Armin on esiintymässä myös Ultra Europessa Kroatiassa, jonne oon menossa heinäkuussa ja on varmaan yksi maailman elektronisen musiikin suurimmista nimistä.)

Tuli käytyä katselmassa Barcelonaa myös lintuperspektiivistä sekä Tibidabossa että Parc Güellissa, joista omasta mielestäni tuo Gaudi-puisto oli paljon mielenkiintoisempi. Tibidabossa oli siis pienehkö huvipuisto ja kirkko yhden mäen huipulla. Sinne piti ensin ottaa paikallisjuna, jonka jälkeen piti valita joko bussi tai raitiovaunu, jonka jälkeen vielä mentiin ylös asti sellaisella vaijerijunalla. Tuo raitsikka eli Tramvia Blau oli 4 euroa suunta, ja vaijerikyyti 7,70 menopaluu, eli aika kallista minusta, eikä ehkä ihan sen arvoista, koska Parc Güellista oli melkein yhtä hyvät näkymät kaupungin ylle ja sinne pääsi ihan normimetrolipulla, ja siellä oli lisäksi näitä Gaudi-juttuja lisää.

Barca Tibidabosta

Tibidabo

Parc Güell

Parc Güell

Eniten tykkäsin Barcelonassa keskusta-alueesta eli Ciutat Vellasta sekä El Bornista, koska ne oli täynnä kapeita katuja pienine kauppoineen. Oli kauppoja, jossa myytiin kotitekoisia mehujäitä, frozen jogurttia tai vastapuristettuja mehuja, turistikrääsää, pienten suunnittelijanimien vaatteita... Ihanaa! Ja pääsin vihdoin maistamaan bubble-teetäkin, josta olen pariin otteeseen kavereilta kuullut :) Kyseessä siis jonkin sortin aasialainen teehässäkkä,  jossa lasin pohjalla on palleroita, jotka suussa sitten voi puraista puhki ja sieltä purskahtaa jotain makua riippuen siitä, millasia palleroita on teehensä valinnut. 

Keskustan tuntumassa oli myös Mercat de La Boqueria, jossa varsinkin noita mehuja oli tarjolla. Lisäksi siellä oli suklaata jos minkä näköistä, mutta seurasin vierestä kun joku saksalainen maksoi neljästä pienestä konvehdista viisi euroa ja totesin, että taidanpa ostaa suklaalevyn 50 sentillä jostain lähikaupasta.

Hostellista oli kävelymatka Montjuîcin Magic Fountainille, eli siis taidemuseon edessä olevalle suihkulähteelle, jossa torstaista sunnuntaihin esitetään iltaisiin valoshow. Ihan nätti oli, mutta tykkäsin itse enemmän kyseisellä mäellä sijaitsevista puutarhoista. Otin yhtenä päivänä kirjan mukaani ja vietin koko päivän noissa puutarhoissa nautiskellen vehreydestä ja suihkulähteiden solinasta. Välillä aina vaihdoin paikkaa toiseen puutarhaan. Tosi nättiä ja kivoja rauhallisia sopukoita! Toinen kiva paikka oli Parc de la Ciutadella, jossa käytiin kanadalaistyttöjen kanssa istuskelemassa yhtenä päivänä. Siellä oli paljon paikallisia nautiskelemassa kesäpäivästä.

Montjuïc

Parc de la Ciutadella

Parc de la Ciutadella

Varsinkin oppaiden suusta kävi selvästi ilmi, kuinka Barcelona on osa Kataloniaa eikä Espanjaa, tämä seikka on jäänyt itseltä aiemmin ilman suurempaa huomiota vaikka tiesinkin, että Barcelonassa puhutaan katalaania. Ihmiset kuitenkin pitivät parvekkeillaan Katalonian lippuja, joissa oli tähtikuvio kannanottona Katalonian irtautumiseen Espanjasta. Lippuja oli kahdenlaisia - keltapunainen tähti kertoi halusta itsenäistää vain Espanjan alueen Katalonia, kun taas sinivalkoinen tähtikuvio oli merkkinä koko entisen Katalonian alue, johon kuuluu saaria kuten Baleaarit.

Ehdottomasti haluaisin uudestaan Barcelonaan etenkin nyt, kun pakolliset turistijutut on nähty ja vois keskittyä nautiskelemaan kaupungin ilmapiiristä. Viisi yötä oli kuitenkin aika optimi aika, ei tarvinnut ihan tukka putkella juosta paikasta toiseen mutta silti ei kyllä päässyt tylsyys iskemään missään välissä. Varsinkin, jos haluaa vähän enemmän rantaelämää viettää. Minä kävin rantsussa vain parisen tuntia, koska ajattelin, että ranta on täällä Portossakin. Tiesittekö muuten, että hiekka Barcelonan rannoille on tuotu Egyptistä, kun rannat rakennettiin vuoden 1992 olympialaisia varten?

Biitsiä

Seikkailut jatkuvat taas ensi viikolla, kun nokka kääntyy kohti Madeiraa. Sitä ennen saan nauttia Satun vierailusta täällä Portossa. jeij!